i´m not sad anymore, i`m just tired of this place

varotan tulee vähä angsti teksii

nyt ku oon tässä taas ollu kipeenä kotona angiinassa nii oon miettiny mun elämää, millasta se oli ennen ja millasta se on nykyään. vielä 2012 keväällä ja ennen sitä mulla oli tosi kivaa aina, mul oli joka päivä tekemistä, tapasin uusii ihmisii, tein erilaisia asioita, vietin paljo aikaa kavereitten kaa. varmaa se luisteluki oli yks asia mikä rytmitti mun elämää, kun oli harkkoja 6 kertaa viikossa, nii käytin mun ajan hyödyllisesti. mulle vaan on tullu yli kova ikävä kaikkia niitä kavereita siellä jäähallilla, naurettiin aina, katteltii lätkäjätkii, biletettiin kopissa, ja kaikkee kivaa:(

mul on yli ikävä niitä aikoja ku kaikki sujui hyvin, koulussaki sujui hyvin, ja olin yli ilonen ja positiivinen ja kavereitten kaa tehtii aina kaikkee hauskaa.

nykyään mun kaikki päivät on samallaisia, eikä tapahdu mitää erikoista. tuun kotiin koulusta istun koneelle, enkä liiku mihinkää, oon oikeestaa ollu melkee koko syksyn vaa kotona. oon huomannu et mul on tullu yli masentunu olo ja mikää kiva mikä ennen huvitti ei tunnu enää kivalta. oon vaa suoraan sanottuna kyllästynyt mun elämään.

nyt oon kumminki päättäny et ku tästä paranen nii aijoin ihan tosissani muuttaa mun tapoja näin uudenvuoden kunniaks. pidän itteni terveenä, elän terveellisemmin ja jätän kaiken epäterveellisen vähemmälle, nukun enemmän ja rupeen panostaa koulussa. teen enemmän semmosta mikä tekee mut onnelliseks ja keksimään enemmän tekemistä mulle. rupeen urheilee enemmän, ja näkemään enemmän mun kavereita, niin ettei tulis hirveesti enää semmosia tylsiä päiviä, niinku tässä koko syksyn on ollut. :)

anteeks nyt ku tuli näin paljo tekstiä ja nii, mut joskus pitää tämmösestäki puhua. älkää vihatko, ootte ihania:)